Netti-Helmin päivitys on lopetettu, koska lehti julkaistaan kokonaisuudessaan pdf-tiedostoina. Löydät lehdet oikean reunan palkista. Netti-Helmistä löytyy kuitenkin runsaasti ennen vuotta 2009 julkaistuja juttuja.

Takaisin artikkelilistaan

Kokemuksia koulukiusaamisesta

6.4.2010 / Arto Mansikkavuori

Akin (nimi muutettu) kokemukset ensimmäisistä kouluvuosista ovat hyviä. "Arki oli turvallista ja opettajat hyviä, elämän täytti laulu ja leikki. Pidän näiden vuosien koulurauhaa erityisesti luokanvalvojan ansiona. Hän oli jämäkkä mies, joka piti nollatoleranssia toisia alentavalle käytökselle. Tämän vuoksi kiusaamista ei esiintynyt."

Akin kokemat ongelmat alkoivat heti suurempaan kouluun siirryttäessä. "Pidän virheenä sitä, että suuri 38 oppilaan luokka koottiin toisilleen tuntemattomista oppilaista. Luokkaa ei ryhmäytetty vaan toisiin tutustuminen jäi sattumanvaraiseksi. Näin joukko hajosi ajan mittaan moniin pienempiin ryhmiin," Aki muistelee.

Kiusaaminen oli pääosin henkistä väkivaltaa. Akia nimiteltiin ja haukuttiin aggressiivisesti. Tämä halventaminen oli jokapäiväistä ja jatkuvaa. Välitunnit olivat vaikeita ja ne muutamat minuutit pitkiä, kun luokassa odotettiin opettajaa.

Kiusaaminen jatkui vakavana lukiossa.
"Kiusaaminen muodosti jatkuvan rasitteen, joka kuormitti minua henkisesti. Ehkä perinnöllinen psykoosialttius johti siihen, että sairastuin jo lukioaikana vakavasti."
Aki pitää ryhmäyttämistä tärkeänä erilaisten kouluryhmiä muodostettaessa. "Ihan ensimmäinen tapaamisen yhteydessä on tärkeää käyttää aikaa ryhmälle itselleen. Se ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii opettajan ulkopuolista ohjausta. Näin tutustutaan ja opitaan tuntemaan toisten ryhmäläisten nimet. Samalla ryhmän identiteetti alkaa syntyä", Aki sanoo.
Pitkittynyt kiusaaminen alkoi heikentää itsetuntoa ja muutti kuvaa itsestä. "Ajan myötä aloin ajatella, että mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun," Aki kertoo.

Aki on pohtinut paljon kiusaamisilmiön syitä. Hän pitää keskeisenä sitä, että lapset eivät vielä osaa kohdata erilaisuutta.
"Lapsilla on hyvin erilaiset lähtökohdat nykyään. Esimerkiksi poikkeava pukeutuminen voi olla jo syy kiusaamiseen. Valta ryhmässä voi olla lapsille myös kuin huumetta. Se ajaa kiusaamiseen ja toisten alistamiseen. Koululaiset tarvitsevat paljon enemmän aikuisen ohjausta, jotta sairaat ryhmäilmiöt saadaan loppumaan."
Aki on vakuuttunut, että kouluvuosien kiusaaminen laukaisi psyykkisen sairauden.
"Kiusaamista ei missään tapauksessa saa hyväksyä yhteiskunnassamme. Se rikkoo ja pysyviä vammoja jää väistämättä," Aki sanoo ja myöntää myös tuntevansa katkeruutta tapahtuneesta, koska niin paljon elämää on mennyt sairauden kourissa.
Vaikka Aki sairastui psyykkisesti jo 16-vuotiaana, hän sai hoitoa työterveyshuollon kautta useita vuosia myöhemmin.
"Selviytymistäni on edistänyt se, että olen harrastanut paljon liikuntaa ja elämäntapani ovat olleet kunnossa. Kuntoutumisen peruskivi on ollut 10 vuotta kestänyt terapia, lääkkeet ja aktiivinen toiminta mielenterveysjärjestöissä. Vertaistuki ja ystävät Helmissä ovat olleet korvaamattomia. Nyt asiat alkavat olla jo paremmin, lääkettäkin vaihdettiin ja sivuvaikutukset vähenivät huomattavasti."