Netti-Helmin päivitys on lopetettu, koska lehti julkaistaan kokonaisuudessaan pdf-tiedostoina. Löydät lehdet oikean reunan palkista. Netti-Helmistä löytyy kuitenkin runsaasti ennen vuotta 2009 julkaistuja juttuja.

Takaisin artikkelilistaan

Tiia muutti maalle

8.7.2010 / Seija Pääkkönen

Tietokirjailija ja entinen Helsingin kaupunginvaltuutettu Tiia Aarnipuu, 36, muutti vuosi sitten Helsingistä maaseudun rauhaan. Hän asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa vanhassa puutalossa Hattulassa.

Sinut tunnetaan paitsi tietokirjailijana myös kunnallispoliitikkona. Mikä sai sinut jättämään politiikan ja muuttamaan pois Helsingistä?

- Muutimme kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan kesällä 2009. Olimme haaveilleet asiasta vuosikausia ja sekä minä että puolisoni olemme taustaltamme maalaislapsia. Ratkaisevan askeleen ottaminen tuntui kuitenkin liian isolta, kun ns. Kaikki tuntui olevan kesken ja Helsingissä: työt, kaupunginvaltuusto, jatko-opinnot jne. Ajatus poismuuttamisesta muuttui mahdolliseksi vasta kriisin kautta.
- Romahdin uupumuksesta keväällä 2008 ja minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus. Pakotin itseni tyhjentämään kalenterin, opettelin lepäämään ja pysähdyin ajattelemaan asioita uusiksi. Vietin paljon aikaa vanhempieni kotona Hämeessä. Loppukesästä huomasin että olimme yhtäkkiä ostaneet vanhan remonttia kaipaavan seuratalon järven rannasta Hattulasta.
- Minun kohdallani romahtamisessa ei ollut kysymys oikeastaan työssä uupumisesta. En ole koskaan pitänyt itseäni työkeskeisenä enkä ole halunnut keskittyä uran tekemiseen - ja ehkä tämän takia olinkin sitten niin sokea sille että olin uupumassa ja masentumassa. Vaadin itseltäni kohtuuttomia aika tasaisesti kaikilla elämänalueilla ja kaikissa tehtävissä perhe-elämästä järjestövelvollisuuksiin ja oman kunnon kohottamisesta demokratian parantamiseen ja maailman pelastamiseen. Vasta hyvä terapiasuhde auttoi näkemään peilistä katsovan suorittajan.
- Vaativa suorittaja ei ehkä ole kovin hyvä poliitikko. Luulen että vähän suuripiirteiset pärjäävät siinä maailmassa paremmin. Politiikassa toimiminen on parhaimmillaan innostavaa ja haastavaa yhdessä tekemistä, mutta pahimmillaan äärettömän turhauttavaa pään seinään hakkaamista, jossa on koko ajan kiire ja onnistumisen kokemukset harvinaisia. Valtuustotyöskentely ei varmasti helpottanut liialliseen vaativuuteen liittyvää masennusta, vaikkei ollutkaan depressioni ainoa tai perimmäinen syy.
- En tiedä, olisinko osannut jättäytyä kunnallispolitiikasta jos olisin jäänyt asumaan ja toipumaan Helsinkiin.

Minkälaista elämänne Hattulassa on? Onko ollut ongelmia ja miten arkirutiinit sujuvat maaseutuoloissa?

- Maalle muuttaminen ei tietenkään ratkaissut kaikkia ongelmia tai muuttanut elämää kerralla toiseksi. Elämänmuutos on tarkoittanut myös valintaa elää jatkuvan remontin keskellä - ja valintaa sietää remontin viivästymistä ja siihen liittyviä rahahuolia. Lasten koulumatka seitsenkertaistui eikä lähin ruokakauppakaan ole enää kulman takana vaan kilometrien päässä. Liikkumista pitää suunnitella aikaisempaa enemmän ja arki ei enää onnistu ilman autoa, toisin kuin kaupungissa. Odotan malttamattomana että markkinoille tulisi kohtuuhintaisia sähköautoja.
- Myönteiset muutokset voittavat kuitenkin kielteiset mennen tullen. Bussi vie lapset kouluun kotipihasta ja ruokaostoksiakin tulee nyt suunniteltua vähän paremmin. Remonttistressi tuntuu kumman keveältä kun sitä voi pohtia laiturilla järvenselälle tuijottaen tai voikukkia kitkien. Olen varma että toipumiseni depressiosta on ollut nopeampaa tässä ympäristössä.
- Minulle ehkä merkittävin yksittäinen muutos on ollut hiljaisuuden lisääntyminen ja muutenkin äänimaiseman muuttuminen. Rakastan aaltojen, tuulen ja lintujen ääniä ja huomaan sietäväni paljon vähemmän meteliä kuin ennen. Helsingissä käydessäni ärsyynnyn äänten määrästä ja volyymistä hyvin nopeasti.

Mitä ajattelet uudesta muodikkaasta downshifting-ilmiöstä tai sloganeista "elämän kohtuullistaminen" ja "vähemmän työtä, enemmän elämää"?

- En ole ajatellut elämänmuutostani "downshifting"-ajatuksen kautta ja sana on minusta vähän hassu. Omalla kohdallani tavoitteena ei myöskään ole "vähemmän työtä ja enemmän elämää", koska työkin voisi minusta olla enemmän elämää ja vähemmän jotain joka häiritsee elämää. Jos muodikkaista käsitteistä pitää valita, niin ehkä "hidas elämä" kuvaa paremmin sitä mitä minä tavoittelen. Kohtuullistaminen on myös hyvä näkökulma. On hämmästyttävää miten hukassa kohtuus usein voikin olla sekä yksilötasolla että yhteiskunnassa.
- Hitaus ei ole aina helppoa ja joskus se on mahdotonta, myös maalla. Aika tuntuu olevan täällä kuitenkin toisenlaista kuin kaupungissa: sitä tuntuu olevan enemmän, samoin kuin tilaakin. Silloin kun minulla on periaatteessa kiire, on aikaa seisahtua hetkeksi tai istua ja katsella hetki mitä pihalla tapahtuu. Pihlajan oksien varjot tekevät taidetta ikkunalasiin. Kyyhky pöyhii taas tuota samaa katajaa. Kärppä kurkistaa kivien välistä.
- Luonnonläheisyys ja mahdollisuus ruumiilliseen työhön talossa ja pihalla myös kohtuullistavat näkökulmani elämään ja sen erilaisiin stressitekijöihin.

Olet tietokirjailija. Mitä työstät parhaillaan?

- Tällä hetkellä viimeistelen kirjaa suomalaisesta dragista ja sen historiasta. Kirjan nimi on "Sinivalkoisissa höyhenissä" ja se julkaistaan kesällä. Dragviihteen ja -taiteen ja monien sen ihastuttavien ja persoonallisten tekijöiden kanssa on ollut äärimmäisen hauskaa ja mielenkiintoista viettää aikaa. Luulen että minuun on tämän puolentoista vuoden aikana tarttunut hiukan glitteriä tai jotain keijupölyä, joka on muuttanut minua ihmisenä ehkä vähemmän vakavaksi ja enemmän leikkisäksi. Tämä sopii hyvin hitaan elämän ideaaliini: itseään ei kannata ottaa niin kauhean tosissaan.

Kuva: Petja Aarnipuu