Rekisteröidy tästä! | Apua (FAQ) | Keskustelu
Tunnus    Salasana    

Keskustelu > Muut aiheet > Dissosiaatio/depersonalisaatio

  Ohjeet
KeskustelutAlueet
onyxi 1 / 21 
02.06.2009, 14:20 Löytyykö kohtalokamuja?
Ylös
onyxi 2 / 21 
03.06.2009, 00:26 ......niinpä...
Ylös
Leyla 3 / 21 
03.06.2009, 11:59 Mä en nyt ihan tarkkaan tiedä, mitä toi dissoilu on. Depersonalisaatio tuli kyllä tutuksi, vaikkei sitä diagnosoitukaan. Nyt oon aika hyvin sinut Elämän ja persoonani kanssa.

Toivottavasti keskustelu viriää.
Ylös
onyxi 4 / 21 
04.06.2009, 02:05
Viestiä on muokattu
Kiva kun joku kuuli huutoni.
Jos haluat dissosiaatiosta tarkempia tietoja,niin löytyy googlettamalla:Trauma Dissosiaatio.
Koko ikäni olen huutanut apua,kysynyt mikä mättää,kuka olen.
No,nyt tajuan,miten vaikeaa on toisten ollut ymmärtää kun en itsekään käsitä ollenkaan tunnetasolla.Tiedän kyllä.
Dissosiaatio,persoonan osien joutumista erilleen.Se on prosessi jossa normaali tajuinen muistojen ja,identiteetin ja havaintojen yhdistyminen on häiriintynyt.
Dissosiaatiota on normaalia ja patologista.
Olen tehnyt paljolti itsetutkimusta,vihjeitä olen saanut psykiatreilta ja terapiasta.Vuoskymmenien ajan.
Diagnosoitu minua ei ole tästä paperilla,masennuksesta kyllä muinoin,mutta olen fakta,että kärsin nimenomaan identiteettihäiriötä,sen hämärtymistä,sen vaihtumista,aina tiettyjen elämäntilanteitten ollessa päällä.Ikätason reggressoitumista.
Dissosaatiota epäilessä voi kysyä onko pakkovaellusta eli amnesiaa.
Ei koe ajatuksia omikseen.
Trauman jälkeisiä oireita./Epämääräinen dissosiaatio.
Toivon syvästi,että joku voisi ymmärtää samoin ja tietää mistä puhun.
Ylös
Kaisa 5 / 21 
04.06.2009, 10:57 Vaikuttaa tuo dissosiaatio aika hankalalle sairaudelle. Itse en ole saanut mitään hyötyä analyysistä, joten itsetutkiskelua ei ole paljon ollut.
Kyllähän sitä ajatusten vaeltelua on, vaikka ei olekaan diagnosoitu dissosiaatio/depersonalisaatiota.
Mien sisä onyxi tulet arjessa toimeen? Onko sinulla arki kuitenkin jokseenkin mukiinmenevää?
Toivon sinulle voimia!
Ylös
Leyla 6 / 21 
05.06.2009, 14:19 En tiedä, onko dissoa, mutta joskus menneet tulevat nykypäivään, siis mieleeni, sillai ku voisivat olla nykypäivää, melkein.

Sen, mitä olen dissosiaatiosta ymmärtänyt, tuntuu, että joskus ihmisen on liian vaikeata käsitellä asioita. Mun on ainakin vaikea järjellisesti selittää kaikkia ajatuksiani ja tekojani ja toisaalta yritän koko ajan rautalangasta vääntää myös ns. normaaleille. No, sehän ei kannata vaan heittää menneet ikävyydet romukoppaan ja merten syvyyksiin..

Toiaasaalta ei voi välttyä ajattelemasta, että jos silloin ja silloin olisin toiminut toisin, miten gutaa elämä nyt mahtaisi olla.
Ylös
Kaisa 7 / 21 
05.06.2009, 16:17 Minulta on turhan toisinolon pähkäilyn lopettanut tehokkaasti yksi analyytikko 1973. Hän sanoi, että jälkiviisaus on turhin viisauden laji ja että kun muistaa sen että jokainen hetki on paras mahdollinen kaikki osaset huomioonottaen. Myös rajoitukset mitä itsellä on.
Ylös
onyxi 8 / 21 
05.06.2009, 21:44 Ei se minulla mene ihan noinkaan.Ei johdu mistään tehdyistä menneistä tai niitten muistelemisistatai tekemättä jättämisistä.
Depersonalisaatio ja derealisaatio(voi googlettaa) piinaavat minua.
Eli ikäänkuin minua ei ole.En pääse itseäni lähelle.
Muistan tapahtumat,mutta tuttu tunne kokemuksista puuttuu.
Analyytikon sanat eivät tässä auta vaikka hän on taatusti oikeassa.Ei mennyttä voi heittää pois.Siitä pitäisi kasvaa pois,mutta ei pääse kohtaamaan kun ei löydy "haastajaa",jota kohtaan voi nojata ja peilata.
Syy on lapsuuden traumassa
Jatkuvassa stressitilanteessa eläminen on aiheuttanut tämän.Puolustusreaktio tämä onkin,tiedän tämän kaiken,mutta mitä se auttaa?
Niin monta mielenkiiintoista tapahtumaa menee ohi johon en voi osallistua.Ihmismassat juhlissa tms.ulkomailla käyminen,vieraissa paikoissa oleminen on kauheus,fobiat päälle joita todella on laiin kuin lajiin ja paikkaan.Läheisille se on kurjaa kun en koskaan voi lähteä mukaan,itse olen oppinut kieltäytymään ja ilman nurinaa koka olla menemättä on helpompaa.ihmisiä yksittäin ja pikkuporukoissa en pelkää,enkä eläimiä enkä rosmoja.Itseäni pelkään,syövereitäni.
Ylös
Leyla 9 / 21 
06.06.2009, 03:52
Viestiä on muokattu
Kooklasin derealisaation. Nuorempana minulla oli tuollaisia tuntemuksia, elin kuin jonkun toisen elämää tai sitten olin sivustakatsoja. Sittemmin olen uskaltanut kohdata itseäni ja syövereitäni. Joskus tekee vaan hyvää, kun saa puettua oikein sanoin vaikeita asioita ja oikeassa seurassa.

Kyllä se minuuus sullakin jossain on, niin kuin kirjoitit sulla on ollut traumaattinen lapsuus. Ja mulla oli melkein krooninen murrosikä.

Eihän persoonaa voi luoda, jos ei sitä ole?
Ylös
onyxi 10 / 21 
06.06.2009, 20:17 Niinpä....ei toki persoona vui luoda jos ei sitä ole.
Aivan samaa mieltä ja onhan toki minulla sellainen.En vain tunne personaani edes peilistä.Tiedän kyllä kuka olen siinä mielessä.Osaan myös vetää tosi hyviä juttuja olematta läsnä.
En oikeastaan jaksakaan selitellä.
Nämä kaikki paniikkini ja depersonalisaatiot ja derealisaatiot ovat vanhoja tuttuja joihin ei koksaan totu.
Jos löydän jostain vielä oikean ja oikein asiantuntevan traumaterapeutin kokeilen syväntämistäni vielä kerran.
Olen luova ja vilkas ja aika hyvä näyttelijä ja imitoijakin,persoonalliseksi nimenomaan kutsuttu.hah......on pakko ollut olla.
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on kuitenkin se vamma mihin tarvitsen apua,koska se tässä on kaiken takana..se miksi ja mistä se on tullut on enää minulle ihan samantekevää.
Muuten ,Tukinetissä on juuri parhaillaan keskustelu dissosiaatiosta myös.
Ylös
onyxi 11 / 21 
07.06.2009, 00:30 Sorry.Korjaan...keskustelu dissosiaatiosta on tukiasemalla käynnissä.
Ylös
minttu 12 / 21 
12.04.2012, 16:26 Hei!

Minulla on ilmeisesti dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Onyxin jutut tuntuivat erittäin tutuilta. Olen saanut bipolaari diagnoosin sairaalassa, mutta se ei selitä kokemuksiani. Minulla on ollut monia eri elämiä, olen "feikannut" onnnistuneesti välillä "normaalia". Joka minun tapauksessani on myös hyvin eloisa ja taiteellinen, eli ei nyt ihan perus anp.
Nyt olen tosin uudelleentarumatisoineuden kokemusten ja pitkäaikaisen stressin seurauksena lähinnä näissä traumaa kantavissa lapsipersoonissa.
Sain viimein psyk. polin kautta kaksi kertaa viikossa terapiaa, psykodynaamisen koulukunnan, valtava-rahoituksella. Olen ollut vuoden sairaspvrahoilla, ja toista vuotta kuntoutustuella, joten Kelan kautta tuskin olisin terapiaa saanut, vaikken tosin olisi pystynyt oma osuuksia maksamaankaan.
Nyt terapeuttini on kuukauden terapian jälkeen sitä mieltä, että traumataustani on liian rankka, ja hänen taitonsa eivät riitä. Hänestä minulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Olen tämän myös itsediagnosoinut, paitsi tarkastelemalla elämää takaperin, myös eri kirjoilla ja netistä löytyvillä steinberg ym. testeillä.

Tietäisikö kukaan terapeuttia, joka hoitaa pk-seudulla traumoja, dissosiaatiota ja dissositiivista identiteettihäiriötä?
Olen soittanut traumaterapiakeskukseen, ja siellä ei ole tilaa. (Hesa).

Vaikka ette tietäisi terapeutteja, haluaisitteko jatkaa tätä keskustelua täällä? On ihanaa löytää kohtalotovereita!

Hyvää illanjatkoa ja parempaa huomista kaikille!
Ylös
Evitu 13 / 21 
12.04.2012, 17:27 Kiitos vaan Minttu, kirjoita vaan tänne. Kuuklasin aihetta ja löysin sympaattiseti sivut joltain avioparilta: http://mpddid.nettisivu.org/ Olivatko sulle sulle ennestään tuttuja?
Ylös
minttu 14 / 21 
12.04.2012, 17:53 Hei! Kiitos, että vastasit heti!
Olen löytänyt nuo Pikku Myy ja Nappi -sivut. Netissä on niiden lisäksi vähän tietoa. Hitsi kun nuo ihmiset eivät ole laittaneet sinne e-mail:ia. Mutta sinne varmaan tulvisi viestejä, eivät ennättäisi vastata. Olen löytänyt kylläkin pitkähkön artikkelin traumat ja kiintymyssuhdeteoria, psykodraama traumojen hoidossa (lopputyö) ym. mutta nuo Myy Nappi sivut olivat ihanat (jos noin rankoista sivuista näin voi sanoa) , kun siellä oli asiaa "sisältä käsin" ja yleensä traumaterapiakirjallisuus (jota olen traumaterapiakeskuksen sivuilta löytänyt), Kun tiikeri herää, Trauma ja keho, Haunted selves on vain osittain tapausesimerkkejä. No, verrattuna juuri lukemiini omiin epikriiseihini psyk. polilta puolelta vuodelta, nuo em. kirjat kylläkin ovat erittäin empaattisia ja päteviä, ja tarjoavat paljon enemmän apua, kuin olen saanut käymällä em. polilla kerran kolmessa viikossa.
Olen uudelleentraumatisoitunut nimenomaan myös uusiempien psyk. poli ja sairaala kokemusten jälkeen. Minulla on astma, äänihuulihalvaus, autoimmuunityreoidiitti ja paha migreeni. Olen lapsena sairastanut viimeksi näin pahaa astmaa, joten parin viime vuoden sairaalakokemukset nostivat kaikki kauhuni pintaan. Siis, stressi ja traumat eivät johdu pelkästään sairaaloista ja sairauksista, lapsuudessa on sattunut paljon muutakin väkivaltaa minua kohtaan.
Toivottavasti nämä viestini eivät ole liian pitkiä vuodatuksia ja ihmiset jaksavat lukea?

Helmissä ei ilmeisesti ole kokoontunut ryhmää näistä dissonaatioista/ traumoista/ identiteettihäiriöistä puhumaan? Siis talolla? Onko tietoa?

Kiitos että pääsin keskusteluun!
Ylös
Evitu 15 / 21 
12.04.2012, 19:33
Viestiä on muokattu
Ei tietääkseni ole sellaista nyt, mutta ainahan voi sellaista ryhmää ehdottaa. Siilitien jäsentalolla on parikin avointa taidepiiriä, jonne voi osallistua kuka vaan Helmin jäsen.

Seuraava keskustelutilaisuus muuten talolla on: Irti häpeäleimasta keskustelutilaisuus to 26.4. klo 17
Helmi-talolla (Pasilan puistotie 7) pohditaan torstaina 26.4. klo 17 alkaen mistä psyykkisten sairauksien häpeäleima on peräisin ja miksi näihin yleisiin sairauksiin ei vieläkään suhtauduta neutraalisti. Millä tavoin tästä kiusallisesta stigmasta voidaan päästä eroon? Paikalla keskustelemassa on ylilääkäri Jorma Oksanen, joka on yksi Irti häpeäleimasta kirjan toimittajista. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy! Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita tilaisuuteen!.

Moni samasta ongelmasta kärsivä kuin sinä Minttu häpeää sairauttaan ja eivätpä Pikku Myy ja Nappikaan omilla nimillään esiinny nettisivuillaan. Osallistu jos mahdollista tuohon tilaisuuteen ja ehdota halukkuutesi osallistua edellä mainitsemasi tapaiseen ryhmään tai tilaisuuteen.

Jonkin sortin tietoisen läsnäolon kurssi voisi sua auttaa kenties.
Ylös
minttu 16 / 21 
12.04.2012, 20:22 Hei!

Olen käynyt nyt Hengitysliitto Helin joogassa. Siellä pystyn tietoiseen läsnäoloon, mutta kotona paniikin iskiessä mindfullness ym. ei toimi.
Kiitos kutsusta tohon häpeä -iltaan. Se olisi tarpeellinen ja hyvä minulle. Katsotaan, missä kunnossa olen, jaksanko tulla. Kun en ole vielä oikein tajunnut, että terapiani loppui ennen kuin kunnolla alkoikaan. Mutta se todellisuus varmaan iskee ensi viikolla. Pitäisi löytää uusi terapeutti. Koen täydellisesti epäonnistuneeni tässä terapiassa, niin kuin kaikessa muussakin, mutta oikeasti kyllä terapeuttini pitäisi nämä tunteet kokea. Nimittäin kirjoitin hänelle e-mailin, kun hain terapeuttia saatuani Valtava-rahoituksen. Kerroin (tosin ihan lyhyesti), että minulla on rankka traumatausta ja flashbackeja joka päivä tällä hetkellä.
Ylös
masentunut 17 / 21 
14.04.2012, 09:48 Tää voi olla liian henkilökohtainen kysymys, mut saanko kysyä millainen trauma sulla on lapsuudessasi? Mulla ei tilanne ihan noin paha oo mut mulla itellä on lapsuudessa koettu pitkä seksuaalinen hyväksikäyttö takana. Tekijä oli isäpuoli. Mulla muistot tulee mieleen useasti yllättäen ja painajaisia näen lähes joka yö.

Ne on niin todellisia et kun herään niin luulen et se tapahtu just äsken. Tunnen kaikki tunteet ja kivut mitä tunsin sillon tapahtuma hetkellä. Voimia sulle tosi paljon! =)
Ylös
minttu 18 / 21 
18.04.2012, 14:08 Hei!

En pääse tuohon Häpeä leimasta eroon -iltaan (tosi harmi), jota nim. Evitu ehdotti. Olisin halunnut tulla, mutta hoidan äitiä, että isä pääsee tuulettumaan. Äidillä keuhkoahtauma, hengitysrikastimessa koko ajan.
Vanhempieni auttaminen ei kyllä hyvää tee, koska olen kokenut heidän taholtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapsuuden traumoissani on kuitenkin ehkä eniten kyse siitä, että erilaiset aivan pienenä kokemani sairaalat, leikkaukset, adrenaliinin pistelyt, happiteltat, verikokeet ym. tulevat uniin ja nyt tällä hetkellä flashbackeinä, koska olen ollut astman, kilpparin, äänihuulihalvauksen, migreenin ym. takia jatkuvasti taas sairaaloissa. Ilmeisesti olen kokenut jotain seksuaalista väkivaltaa, mutta sitä en muista. Vanhemmat dokasivat lapsuuteni, isä edelleen, äiti ei. Kun olin aivan pieni, vanhemmat joivat paljon eri porukoissa ja minä kantokassivauvana ja ja taaperona sitten bileissä seassa. Kun olin kouluikäinen, vanhemmat joivat lähinnä enää keskenään. Minulle tulee tällä hetkellä enemmän traumamuistoja tosin siitä, mitä omat lapseni ovat kokeneet. Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, nyt ovat aikuisia ja pois kotoa, mutta olin naimisissa väkivaltaisen miehen kanssa, ja lapseni kokivat pieninä yhtä kovia kuin minä. Eronkaan jälkeen en ole pystynyt kunnon elämää meille järjestämään, kun olen melko sekaisin ollut aina. Valitettavasti olen itsepintaisesti nuorempana uskonut parantuvani ja jaksavani lasten takia yrittää. Nyt kun tarkastelen terapiassa (se terapeuttini suostuu sittenkin jatkamaan kanssani) elämääni, siinä ei löydy juuri järjen hiventä.
Anteeksi että vastaamiset ovat kestäneet ja kiitos teille kaikille, että te vastailitte minulle heti!
Voimia ja toivottavasti se kevät tuolta alkaisi räntä- ja vesisateiden keskeltä vielä viikon-pari sisällä pilkistää!
Ylös
Evitu 19 / 21 
18.04.2012, 15:04 Isäs jättäköön tuulettumisensa väliin...kännäämistä se taitaa kumminkin olla sanojesi mukaan... Sun tuulettumisesta nyt on kysymys. Mene vaan sinne Helmin tilaisuuteen.
Ylös
Liisukki 20 / 21 
12.07.2012, 19:46 Moi! Hei, kärsin samasta ongelmasta kun säkin,jos olet vielä täällä, mielelläni vaihtaisin ajatuksia sun kanssa...
Ylös
Helenen 21 / 21 
30.08.2012, 08:26
Viestiä on muokattu
Hei!

Monia vuosia sitten,kun aloin tehdä sydämenavausharjoituksia/ läsnäoloharjoituksia (olin myös taidekoulussa + polttelin pilveä silloin tällöin,nämä kaikki+ stressi saavat depersonaatiota tapahtumaan) sain silloin tällöin depersonalisaatiokohtauksia.
Joidenkin vuosien päästä valaistuin, ja siitä meni taas joitain vuosia,kun rupesin ymmärtämään,mistä kaikki vaikeuteni ovat johtuneet. (Valaistuneessa tilassa näet selvemmin oman sisäisen tilan ja tunteet (tässä tapauksessa puuttuvat tunteet. Te ette melko varmasti halua/pysty näkemaan tätä asiaa näin,mutta jos sinulla on depersonaatio-oireita (lanka itseen katkeaa),sinulla on kalkkeutunut käpyrauhanen. (Oikeat tunteet puuttuvat. Sitä on vaikea tajuta,kun (mahdollisesti) koko elämän olet ollut tuossa tilassa, et silloin voi alkaa tajuta millaista on tuntea oikeasti. Mutta jos esim. ihailet ihmisiä,jotka puhuvat rohkeasti ja joilla mahtava itseilmaisu, kertoo, että kaipaat tunteita (TUNTEITA).
Tässä lista muista tunnusmerkeistä: (Tätä tilaa on eriasteisina, joten voi olla yksi tai useampi oire)
-Hiljaisuus
-Tyhjyyden tunne
-Vakavuus,tietynlainen huumorintajuttomuus
-Tunne,että on erilainen kuin muut
-Tunne,että olet ”aito” ja muut ei
-Valokuvaushetket vaikeita
-Pakkomielteitä
-Saatat muuttua aina kulloinkin eri ihmisen kaltaiseksi, kenen seurassa olet
-Et saa nautintoa seksistä
-Rypyttömät kasvot
-Joku saattaa ”haukkua” kylmyydestä
-Musiikki (+aistit) tärkeitä (täyttävät tyhjiöö)
-Riippuvuuksia (haet muualta elämää koska tunteet puuttuvat) (helpompi lopettaa sen jälkeen kun kuorit käpyrauhasen c-vit. kuurilla)
-Silmien karsastus (Et pysty katsomaan itseäsi peilistä(silmiin),muiden vaikea katsoa kumpaankin silmään)(voi tulla vuosien mittaan).
Depersonaatiota tulee,koska sinulla ei ole tunteita et ole paikalla.(Siis yleensäkin ei vain depersonaatio-hetkellä). Joten kun teet jotain,mitä alussa mainitsin (henk.harjoitukset,päihteet,stressi,taide), irtoaa sun yhteys sisäiseen ohueen linkkiin,ohueen yhteyteen maailmaan. Ihmisellä on muutakin kuin tuo linkki,et ole ikinä siitä tiennyt (riippuu milloin käpyrauhasesi kalkkeutui,minulla se tapahtui jo ihan pienenä).
Käpyrauhasen kalkkeutumista (kuva en.wikipedia.org/wiki/Pineal_gland) aiheuttaa FLUORI. (Kalkkeutumattomassa rauhasessa pieniä aukkoja pinnassa,kalkkeutuneessa ei.)
Fluori on lyijyäkin myrkyllisempää. Se on raskasmetalliteollisuuden jäte. Netissä luin juttua, että vuosikymmeniä sitten tuo teollisuus mietti miten sen jätteen sais hävitettyä huokein kustannuksin.Sitten se päätyi kaikkien suihin,eikä vieläkään sieltä sitä ole saatu pois.
Luin myös miten esim. Hitler (+USA:ssa johto 1950-luvulla??) oli halunnut kehitellä ainetta/tapaa massojen kontrolloimiseksi. Nimittäin fluori (kalkkeuttaessaan käpyrauhasen) kaventaa ihmisen olemista ja tunteita niin olemattomiin,tekee susta tyhmän,että TOIMII tosiaan. Toivottavasti kärähtävät PIAN tästä. Niin monia elämiä on mennyt hukkaan tämän takia.
(Luulen,että myös kaksisuuntainen mielialahäiriö johtuu tästä.)

ELI FLUORI AIHEUTTAA TÄMÄN. Fluoria siis:
-Hammastahnassa(osta fluoriton eko-kaupasta)
-Oluessa
-Tupakassa(Siirry Manitouhon,siinä 0 myrkkyä 100:n sijaan)
-Torjunta-aineissa(varsinkin viinirypäleissä)
-Tamarindissa
-Hammaslääkärillä laittavat joskus
-Joissain lääkkeissä,esim. hiivasienilääkkeissä

MITEN PÄÄSET EROON KALKKIKERROSTUMASTA?
Syöt happoneutralisoitua C-vitamiinia 4-6(-?) kuukautta alkaen 3000mg päivässä (1000mg aamulla,1000 mg päivällä ja 1000mg ennen nukk.menoa). Mitä enemmän syöt, sitä parempi ja sitä nopeammin saat puhdistuksen käytyä loppuun.
C-vitamiinin on oltava happoneutralisoitua,koska käpyrauhanen (kuten ei muukaan elimistö) ei tykkää happamuudesta. (Se aih. syöpää.Tämän mokan lääkärit tekivät, kun testasivat suuria C-vitamiinimääriä. C-vitamiini ei ole vaarallista suurina määrinä,elimistö tekee hormoneja siitä,hapan versio vaurioittaa.)
Lisäksi nämä voi auttaa kuorimaan:
-Spirulina
-Hainrustojauhe
-Suolavesi (Ei missään nimessä saa olla ”tavallista” suolaa, koska sekin on muutettu kropalle agressiiviseen (ja ravinneköyhään) muotoon,käytä kuningassuolaa tms. (saa luontaistuotekaupoista).
-Syö yksi kokonainen meloni viikossa (puhdistaa elimet. Meloni ei ruoansulatuksellisesti käy yhteen muiden ruokien kanssa, joten syö erikseen ja taukoa ennen ja jälkeen parikymm. min) niin usein ku jaksat
PS.Jos syöt lääkärin määräämiä lääkkeitä, (varsinki psyyke-) et voi tehdä tätä kuuria. Sun pitää lopettaa ne ja sitten vasta voit aloittaa tän kuurin.
PS2. Life-kaupan oma brändi ”Life”merkkiset C-vit. halpoja. N.17 e/3 tabl. annokseen päivässä kuukauden kestää). (=90 tabl). Solgareitakin käytin monta kuukautta ku en hiffannu noita Lifen vielä. Solgarit vaan niin kalliita,ja loppuvaihessa rupee tabl. koko ärsyttään… yöks. :)
Kannattaa tehdä tämä puhdistus. Sen jälkeen kun olin tämän tehnyt,musta tuntui,että en ollut ollut edes elossa aikaisemmin. Pirskule! Aattelepa.
Tässä merkkejä,joista tiedät,että kalkkikerrostuma alkaa poistua rauhasen päältä (siis en muuten muistanut mainita aikaisemmin,että Fluori muuttaa kalsiumin sellaiseen muotoon,joka tekee kerroksen käpyrauhasen päälle.)
-Ps. Nämä oireet voi olla rankkoja, mutta jäin itsekin henkiin
-Levottomat jalat etc.
-Lihaksissa nykii (silmissä)
-Painetta silmissä
-Painetta päässä
-Energiavirtoja päässä
-Tietoisuuden muutoksia (uusi hermosto ja OIKEAT TUNTEET alkaa muodostua)
-Et tiedä,miten kävellä,vetelyys
Vältä kuurin aikana stimulantteja (alkoholi,kahvi,tupakka,huumeet,tee (musta,vihreä,valkoinen=kofeiinia),matte(=kofeiinia),inkivääri,chili etc., valkosipuli,raaka sipuli, jotku mausteet,kokis(kofeiinia),suklaa(kofeiinia),energiajuomat) koska ne ärsyttää herkkää hermostoa.

VAROITUS. Siten kun sulla on näitä puhdistumisen merkkejä, et voi enää lopettaa kuuria kesken,tai et pääse tasapainoon. Tee se loppuun.
PS.Puhdistusoireita tulee NOIN 2-4 (-?) kuukauden päästä kun aloitit.
JAKSAMISTA!!! :) :) Heli
Ylös

AlueetKeskustelutOhjeet